Här nedan är 4 frågor. Svara genast. Utan att vänta, utan papper eller penna. Ok? Redo?

Kör!

1.
Du deltar i ett lopp. Du tar dig förbi personen på andra plats. Vilken position har du nu?


2.
Om du tar dig förbi den sista personen i loppet. Vilken plats har du då?

3.

Verklig svar matte. Kom ihåg. Ta 1000 och lägg till 40. Lägg nu till ytterligare 1000. Lägg till 30. Lägg till ytterligare 1000. Lägg till 20. Lägg till ytterligare 1000. Lägg nu til 10! Vad får du då

Fråga 4.

Marias far har fem döttrar. Nana, Nene, Nini, Nono.
Vad heter den femte dottern?

siirto

tanssivat
tanssivat valssia
valon haamut

avaat ikkunan
suvi-illan unien tulla

yksinäisen lokin lauluun
ja punaisen tähden roihuun,
luoteeseen

tanssivat
tanssivat valssia
yön portilla

avaruuden ympärillä
päivän peilit kääntyvät sisään
ja avaimet

niin ajautui luoksesi
aaltojen ajamana valonsiltaa pitkin
pimeän aavistus
joka puhui


-KK

p.s. hyvää runon ja suven päivää kaikille!

Aika on lyhyt

Laskeva merkki on Leijona,
kolmas huone täynnä meteoreja,
Phobos tai Euripides Vesimiehen aikaan,
Pluto-parka, kuin kuokkavieras?

Tulta, ilmaa, maata, vettä.
Neliö vaikein kuvio.
Aikaa ei ole kuin vuoteen 2012,
ja kuulemma karman kierto nopeutuu.

Aika on lyhyt, luki huoneentaulussa.
Niinhän se on, se aika.
Että sitä on, ja sitten ei ole.
Ja sen jälkeen se taas on.

Aurinko ei sammu,
maailmankaikkeus on melkein muualla,
meistä on kiinni tämä maailma,
sinustakin, nyt - aina - ei koskaan.

- PR

Puolikuolleiden Runoilijoiden Seura - pari runoani

Ystävistä ja Petturuudesta petturit on tuomittava nopeasti intuition mukaan ja raskaalla kädellä etenkin ystävä, joka syyllistyy petturuuteen tuomittava on - kahta nopeammin, kahta ankarammin ettei ehdi epäilemään itseään mutta ankarimmin on tuomittava, heti ja vähääkään miettimättä jos kyseessä on raskauttava asianhaara jos petturi teollaan muistuttaa tuomitsijaa itseään ikävä hikisen kuumana elokuun yönä unettomana Espoossa makaan, odotan merkkiä: palavaa pensasta spiraalissa putoavaa matkustajakonetta tai tekstiviestiä ja yksinäisyys tiivistyy läpihikoiltuihin lakanoihin toinen puoli maata hiljaa lakanoiden välissä odottaen kuolemaa 60 vuoden sisällä hyvä krapula toimiva suhde on niinkuin hyvä krapula sitä vain on, eikä ajattele liikaa miten voisi olla toisinkin --- Juise / Juha Hytönen

Altrui

Saniaisia,
näetkö kastettakaan?
multaa ja maata

Meren pohjalla
kasvoivat sinun puusi,
vettä rakastit

Jätit silmäsi
perhosten siipiin; sotkan
munasta löydyt

Tähdet, rakkaani,
ovat yksin. Aurinko
ei koskaan sammu.

Haikuja

tyhjä temppeli
jumalatkin ulkona
aurinko paistaa

- - - - - - - - - -

tulit luokseni
kun olit vieressäni
menit jo ohi

- - - - - - - - - -

vihreät silmut
pöly nousee kaduilta
merkit ajassa

- - - - - - - - - -

rannalla tuulee
meren ja maan kisailu:
pyöreät kivet

- - - - - - - - - -

kesäyön sade
rakastetun hengitys
toinen, molemmat

- - - - - - - - - -

Cessati Spiriti

Valitsevatko erilaiset henget meidät,
vai valitsemmeko me ne henget jotka ovat?
Lakkaavatko koputtamasta jos ei avaa ovea?
Vai ovatko menneet pois kauan sitten ja vieneet ovet mukanaan?
Vai onko ovia ollutkaan? Onko ikkunoitakaan?

Miksi jotkut todellisuudet aina sulkevat pois toiset?
Miksi toiset taas antavat kaikkien tulla, mennä ja olla?
Miksi vaikea tie ei tarjoa vastauksia - vain kysymyksiä?
Miksi helppo tie ei koskaan kysy - vastaa vain, aina vaan?
Jotkut jopa astuvat tieltä pois. Ovatko he saaneet
vastauksen vai kysymyksen?

- PR

Makasin liikkumatta koko päivän.

Se oli helppoa, sillä minulla ei ollut lainkaan jäseniä eikä päätä.

Illan tultua kumppanini palasi ja kiinnitti jalkani paikoilleen.Saman tien hän levitti ne ja niiden väliin asettuen kyseli samalla leppoisasti, miten päiväni oli sujunut. Mutta saatuani jalkani takaisin potkaisin häntä turpaan ja potkin sitten talomme seinään aukon, josta juoksin tieheni.

Oli jo pimeää.Vailla silmiä en varsinaisesti nähnyt mitään, mutta aistin alkavan perjantai-illan väreilynä ihollani. Kyräilin varjoista ihmisiä, jotka metroasemalla halailivat toisiaan ja mietin, mitä sellaista heillä oli, mitä minulla ei ollut.

Juoksin. Juoksin koko sen yön lainkaan väsymättä.

Aamunkoitteessa kohtasin hänet, prinsessan. Hän teki minulle mansikkahillosta suun, jotta voisimme suudella, ja lainasi silmiään. Näin maailman kauniimpana kuin koskaan.

Mutta kun tuuli on noussut ei sitä käy enää pysäyttäminen. Ja niin mekin tempauduimme eroon toisistamme, ehkä kohdataksemme taas. Sillä välin löysin monia muita, jotka olivat kaikki innokkaita tekemään minusta mieleisensä. He kiinnittivät minun milloin mitäkin; joku halusi tehdä minusta lapsensa ja laittoi hartioilleni herttaisen nuken pään, joka osasi sanoa vain yhden ainoan sanan, jotkut sanoivat, että minun oli jo aika astua mukaan yhteiskuntaan ja antoivat minulle käsiksi robotin ahkerat kädet ja pääksi vanhan nauriin.

Kaikki nuo ravistelin itsestäni irti ja jatkoin juoksuani. Viimein, kun ilta tuli, seisoin kultaisen sillan luona ja katsoessani alaspäin huomasin pudottaneeni matkalla itsestäni kaiken. Lopulta saatoin hengittää vapaasti.

Nousin niille siiville, jotka aina ilmestyvät, kun se on tarpeen, ja kohosin lentoon.



Kristiina